Lasten linnoitus: Timo Parvelan Maukka ja Väykkä - helmien helmiä

Timo Parvela ja Virpi Talvitie

Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen

Tammi 2012

Ratkiriemukkaan lukuelämyksen jälkeen mieli on kevyt ja onnellinen! Olen lukenut Kirjan! Kirjan, joka on kirjoitettu lapsille, mutta jonka lukemisen päätteeksi myös aikuinen huokaisee onnesta. Onnesta ja ilosta, mutta myös surusta ja liikutuksesta. Koskettavuudessaan ja pohdittavuudessaan tämä on juuri sellainen Kirja, joka pitää olla omassa hyllyssä. Kysymyksessä on Timo Parvelan uusin Maukka ja Väykkä kirjasarjaan kuuluva kirja Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen.

Maukka on kissa ja Väykkä on koira, mutta kuka on Karhu Murhinen? Tällä kertaa parivaljakon talossa häärää kolmas henkilö, jonka sydän lyö nopeammin ja elämäkin on tiheämpää. Olen nauranut aikaisemmissa sarjan kirjoissa ratketakseni Maukan uteliaisuudelle ja kärsimättömyydelle. Väykkä puolestaan on se, joka joustaa ja sulkee talossa edestakaisin suhauttelevan Maukan jäljiltä oven. Parvelan luomat henkilöt ja niiden välinen erilaisuus on kertakaikkisen hersyvää luettavaa ja kerronta pääsee viimeisimmässä kirjassa lentoon.

Päästäinen tuo lisäpotkua kahden monitahoisen henkilön elämään. Karhu Murhisella on pienuudestaan huolimatta suuren sällin uho ja säkillinen sinnikkyyttä. Yhä uudestaan se häviää, mutta porskuttaa sinnikkäästi halki hangen ja jään. Se osaa hävitä. Se osaa nähdä kauniin silloinkin, kun rumalla tavalla tulee huijatuksi.

Koskettavasti Parvela luotaa Murhisen kautta elämää lapsuudesta aikuisuuteen ja vanhuuteen. Elämänkaarella istuksitaan, pohditaan elämän suuria kysymyksiä ja rakastutaan päätäpahkaa. Jokainen meistä vanhenee, toiset muita nopeammin. Luopuminen ja muutos eivät ole aina helppoja, eivät muutoksen kohteille eivätkä läheisille.

Ehdoton kirjan vahvuus henkilökuvauksen lisäksi on dialogi, joka rullaa ja luo vaikutelman paljon muustakin kuin kissan ja koiran välisestä keskustelusta.  En voi muuta kuin ihailla sitä lyhyttä, mutta rytmisesti ja sanallisesti nasevaa puheenpartta, jota Parvela kirjoissaan viljelee. Huumori on Parvelan toinen valttikortti. Oivaltava, tilanteesta lähtevä huumori osuu ja uppoaa. Monin paikoin oli naurettava ääneen.

Virpi Talvitien kuvitus on mestarillista. Ei ihme, että kuvittaja-kirjailijakaksikko palkittiin Keinulauta-kirjan ansiosta Finlandia-Juniorilla. Kuvat ovat enemmän kuin vain tukemassa sitä, mitä tarina kertoo. Maukan luonne juoksee ulos kuvista, säntää ovista ja on sellaisessa liikkeessä, että Talvitielle voisi hyvin ojentaa Olympia-kuvituksen palkinnon! Kuvien väritys seurailee kirjan tunnelmia oivallisesti. Myös lukujen alkuja koristavat kirjaimet nostavat hienosti esiin luvun tunnelmaa ja henkilöiden välisiä tilanteita. Kuuset huojuvat, kuu puhuu, tähdet hyppelehtivät.

"Iltaa kohden oli alkanut pakastaa ja kasteinen nurmi kimmelsi huurteisena. Tähdet olivat niin kirkkaita, että niiden valo pisteli iholla. Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen istuivat pihakeinussa ihailemassa taivasta.
- Mutta miten tähdet ovat syntyneet? päästäinen kysyi.
- No tuota...Väykkä raapi korvansa taustaa.
-Mikä on tähtien tarkoitus? Murhinen halusi tietää.
- Tähdet ovat runoilijoita varten. Ilman tähtien vyötä runoutta ei olisi edes olemassa, Maukka sanoi.
- Mitä on tähtien takana? päästäinen pohti.
- Siellä... Väykkä aloitti.
- Mita valo on?
- Se...Väykkä yritti.
- Mihin se menee? Imeytyykö se maahan niin kuin vesi? Jos aurinko lämmittää ja saa kasvit kasvamaan, mitä tähtien valo sitten tekee? Onko se samanlaista valoa vai erilaista valoa?(...)
Päästäisen kysymykset kohosivat vaaleansinisen talon pihalta kuin kaksi mustaa aukkoa, jotka imivät sisään kaiken näkemänsä. Murhisen kuonon pää liikkui koko ajan ja sen oli selvästi vaika pysyä aloillaan. (...) Sitten Karhu Murhinen nukahti. Yö oli muuten aivan äänetön, mutta Väykän tarkat korvat erottivat jostain kuuluvan vaimean tasaisen hurinan. Se laski tassunsa varovasti päästäisen rinnalle ja tunsi värinän. Aivan kuin pieni moottori olisi käynyt Murhisen sisällä. Päästäisen sydän löi 800 kertaa minuutissa. Sellainen tahti herättää kysymyksiä. (s. 18)

Jos et vielä ole lukenut Maukkaa ja Väykkää, suosittelen tarttumaan tähän upeaan sarjaan.
Aikaisemmin ovat ilmestyneet:

Maukka ja Väykkä Tammi, 2009.(Huikea aloitusosa, jonka lapset ottavat omaksensa, ja minä olin myyty.Kurkista linkissä oleva esittely huippuhienoilta Okariino-sivulta!)
Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo Tammi, 2009.(Kirja joulun alusaikaan)

Maukka ja Väykkä rakentavat talon Tammi, 2010.

Maukka, Väykkä ja suuri seikkailu Tammi, 2011. (Maukan seikkailunjano johtaa ystävykset melko pelottavaan metsään.)

Kirjasta on kirjoittanut myös Sonja Lukuhetkissä.