Fantasiamakupalan tarjoilee Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

 Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

 Underfors (Söderströms, 2010)

Kääntäjä: Marja Kyrö

Tammi, 2012

493s.

Tätä kirjaa olen odottanut koko kevään. Jo ruotisinkielisenä kiinnitin kirjaan huomiota parisen vuotta sitten kirjamessuilla ja nyt iloitsin keväällä tulleesta suomennoksesta ja siitä, että sain kirjan hetimmiten lukuun. Olen elänyt viikon verran kirjan imussa aina, kun vain olen ehtinyt lukea. Helsingin alla oli pitkästä aikaa kirja, joka lukukokemuksena toi mieleen Harry Potterit. Luettava oli, pitkiäkin pätkiä, jotta saattoi jälleen lopettaa lukemisen - ei mikään oivallinen kirja kevään pahimpaan kevättyökiireeseen, mutta toisaalta eskapismia parhaimmillaan!

"Sen sijaan hän otti hengen vangiksi ja rakensi sille vankilan kivestä, vedestä ja tulesta ja nimitti itsensä ja jälkeläisensä sen vatijoiksi. Sillä metsästäjästä oli tullut nyt Vartija, ja hän tiesi, että vankila saattaa ajan mittaan rapautua, ja vangin voivat löytää ne, jotka ovat unohtaneet kuka vanki on. Ei koskaan ole turvallista jättää vankilan vartiointia pelkästään Ajan huoleksi. " (s.11)

Helsingin alla on fantasiaseikkailu, joka sijoittuu Helsinkiin ja sen alle. Alistadi, varjokansan valtakunta, sijaitsee syvällä pääkaupungin vilskeen alla. Mielikuvitusta ruokkiva sijainti: kukapa meistä ei tietäisi, että pääkaupungin katujen alla sijaitsee kilometrejä pitkä tunnelisto! Luolastoon ovat paenneet peikot ja muu varjokansa ihmisten vallattua maat itselleen. 

Helsingin Kruununhaassa puolestaan asuu Alva, joka kokee itsensä ulkopuoliseksi eikä kykene muistamaan varhaislapsuuttaan. Juuret ovat syvemmällä maassa kuin Alva saatta arvata. Muistaminen ei kuitenkaan ole helppoa.

Eräänä päivänä Alvan ikkunaan ilmestyy teksti: MUISTA. Samaan aikaan ilmaantuu Alvan elämään komea Nide, jonka tuoksua Alvan on vaikea vastustaa. Nide kertoo jotakin sellaista, jota Alvan on vaikea uskoa todeksi. Alvan on tehtävä valinta: uskaltaako hän seurata poikaa maan uumeniin? Alistadiin päätyy myös Joel, parkouria harrastava poika.

Syvällä, syvällä on pahuus, joka etsii itselleen kotia. Se haluaa päästä kostamaan ikiaikojen takaiset tapahtumat. Ennen kuin kaikki ratkeaa, on matkustettava syvälle maan uumeniin, mutta myös Lapin tuntureihin. 

Helsingin alla on loistava nuortenkirja, joka uppoaa hyvin myös aikuiseen lukijaan. Hieman kirjan alkupuolella häiritsi nuorten suuhun kirjoitettu kieli, joka ei tuntunut autenttiselta. Kieli tasoittui kirjan edetessä tai sitten minä aloin olla tarinan syövereissä. Kirjan vahvuus sen sijaan on kirjailijan taito punoa tarinaan perinteistä ja uutta. Satuhahmot vilistävät, suomalainen mytologia ja vuoren peikot ammentavat vanhasta kansanperinteestä ja -sadusta. Kahden maailman välinen luukku, maagiset taiat ja voimat, realismin ja fantasiamaailman yhdistyminen luovat siltaa pitkälle fantasiakirjallisuuden perinteeseen. Tämä kaikki on kirjassa läsnä tuoreesti. Olisiko Helsinki ja kaupunkimiljöö se, mikä tähän vaikuttaa? Nuoret navigoivat sujuvasti kännykän avustuksella ja heilahtavat vaivatta Helsingistä Lapin tuntureihin.

Maailma on pienetynyt, mittasuhteet kaventuneet, mutta siitä huolimatta nuoruuden kipuilu on sama. Kasvun kuvauksena Alvan tarina on koskettavaa luettavaa. Missä ovat juuret? Mistä olen tullut? Kuka minä olen? Samalla, kun etsitään taikaa pahuutta vastaan, etsitään myös juuria ja selitystä niille kysymyksille, jotka ovat piirtyneet henkilöiden verkkokalvoille.

Kirja toi mieleeni myös Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät, vaikka onkin fantasiakirjallisuutta. Tunnelit ja maanalainen maailma kuitenkin yhdistävät, samoin itsensä etsiskely ja kasvukivut. Muistot nousevat merkityksellisesti, vaikka kohdeyleisö kirjoissa onkin eri. Myös Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirjan peikot kummittelivat mielessäni. Mietin, miten paljon kirjailijat ovat käyttäneet samaa lähteistöä peikkotietoudessaan. Onko Helsingin alla -kirjassa Jääskeläisen ja Sinisalon tavoin maagista realismia? Entä onko nuortenkirjan ja aikuiseten proosan välinen raja lopulta kiinni vain päähenkilön iästä ja kasvukuvauksesta? Mikä tekee kirjasta nuortenkirjan?

Kirjan prologi ammentaa aineksia Raamatun syntiinlankeemuksesta ja Vanhasta Testamentista. Prologina oleva teksti toistuu myöhemmin kirjassa ja jossa kiteytyy kirjan hyvän ja pahan taistelu.

"Kansaa kohtasivat kaikenlaiset vitsaukset: hiekkamyrskyt, nälänhätä, taudit ja mielenjärkytykset. Kuta enemmän kansa kärsi, sitä iloisemmaksi henki tuli, se kasvoi suureksi ja mustaksi kuin yö. " (s. 11)

Kiinnostavaa olisikin kuulla, miten kirja on saanut alkunsa ja miten tietoisesti kirjailija on punonut tekstien verkostoa ja millaista taustatyötä kirja on kirjoittajaltaan edellyttänyt.

Maria Turtscheninoff on helsinkiläissyntyinen kirjailija. Tämä näkyy kirjassa - Helsinki on kirjassa elävä ja olemassa. Kiinnostavalta kirjailijalta on pari vuotta sitten kirja nimeltä Arra (2009), josta moni on ollut hurmaantunut. Minulla kirja on vielä lukematta, mutta luettavien listan kärkipäässä. Tämän kirjailijan kätten töitä aion seurata jatkossakin.

Sen haluan vielä sanoa, että sen lisäksi, että kirja on kertakaikkisen suositeltava tapaus, on se ulkoisesti harkittu ja mietitty kokonaisuus. Kirjan ulkoasu, nimiösivu ja grafiikka ovat linjassa kirjan tarinana kanssa. On aina mukava lukea kirjaa, joka on taideteos. Erityisen mukavaa on kuitenkin se, että ulkoasuun on satsattu nuortenkirjan kohdalla!

Kannattaa kurkistaa kirjailijan ruotsinkielisille nettisivuille, josta löytyy myös kirjailijan blogi. Kirjoittamisestaan kirjailija kertoo:

"Än i denna dag har jag stora svårigheter i att hålla mig till Vår Verkliga Värld när jag skriver och hamnar alltid någon helt annanstans, ofta på ställen jag inte alls väntat mig. Det är underbart! "

Lue Lastenkirjahyllyn arvio kirjasta.

Kirjasta on kirjoittanut blogistaniassa myös Marjis.