En voinut vastustaa.
Minullakin on ollut tapana kirjoittaa lukemieni kirjojen alkulauseet ylös lukemisen päätteeksi. Koska olen aika epäjärjestelmällinen, monen kirjan kohdalla alkulause uupuu, mutta onneksi suurimman osan kohdalla olen malttanut kirjan alkulauseen kirjoitella muistiin.
Satu ilahdutti meitä jokin aika sitten kirjahyllynsä kirjojen alkulauseilla. Minä ajattelin napata kirjojen aloitukset tämän vuoden luetuista kirjoista, kuitenkin siten, että vuosi kattaa kirjat viime keväästä tähän kevääseen. Napsauta alkulausetta, saat lauseeseen liittyvän kirjan selville.
Ehkä kirja voi olla myös lukuvinkki?
1. On sunnutai-ilta.
2. Syntymäpäivä. Ensimmäistä kertaa vietän sen yksin.
3. Jo melkein vuoden hän on ottanut valokuvia hylätyistä esineistä.
4. Syyssateiden aikaan kustantaja Olli Suomalainen osti sateenvarjoja ja unohti niitä ympäri Jyväskylää.
5. Mitä on pakattava, kun lähtee loppuiäkseen?
6. Dö och dö och dö och dö.
7. Niin monta sataa vuotta sitten, ettei kukaan enää pysy laskuissa mukana, eli rauhallinen kansa kultaisella aavikolla, missä taatelit kasvavat.
8. Pohjoisseinään nojaavaa miestä tuskin huomasi.
Opuscolossa oli muuten blogin ensimmäisenä talvena alkulausekilpailu. Silloin alkulauseita tutkailtiin lempikirjojen kannalta. Jotenkin alkulause tuntui tutulta aiheelta - näin sitä näköjään unohtaa, mitä on kirjoittanut.
Koska ollaan kirjallisen kahvilan Croisant vai Pain au Chocolat -pöydässä pitkästä aikaa, kysyn teiltä:
Millainen alkulause on vetävä? Miten hyvä kirja alkaa? Onko alkulauseella ylipäätään väliä? Entäpä kirjan alkukappale, ensimmäinen luku. Miljöökuvausta vai suoraan tilanteeseen törähtämistä? Dialogia vai lyhyt päälause? Millainen kirjan alku vie jalat alta?
MInä tykkään yllättävästä alusta, joka herättää mielenkiinnon. "Oli sateinen ilta"-tyyppiset latistavat tunnelman heti. Noista sinun listaamistasi rakastuin numeroon 3. En ole varauksen ihastunut kyseisen kirjailijan tuotantoon,mutta tämä pitänee lukea kun alku ei jätä rauhaan :)
VastaaPoistaMinäkin kirjoitan nykyään omaan lukupäiväkirjaani (blogiin en) kirjan (romaanin) ensimmäisen ja viimeisen lauseen sekä mieleenpainuvimman, tärkeän tai muuten vain hyvän sitaatin (sama kuin blogiarvioissani oleva sitaattikunniamaininta). Aloituksiin ja lopetuksiin tulee siis kiinnitettyä huomiota. Yksittäistä jalat alta vievää alkua ei tule yhtäkkiä mieleen.
VastaaPoistaElma Ilonan tavoin yllättävät ja omaperäiset alut ovat minustakin parhaita, vaikkakaan ei voi sanoa huonon alun olevan yhtä kuin huono kirja :)
Elma Ilona: Minunkin suosikkini on kolmonen, joka lauseena on vihjaileva, enteilevä ja houkutteleva. Juuri sellainen lause, jonka jälkeen voisin kuvitella kirjailijan kiljaisseen, että minulla on Alkulause! Olen lukenut kirjailijalta sekä hyvää että sellaista, josta en ole syttynyt. Tästä kirjasta pidin.
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä: Onpas hauskaa, minäkin kirjoitan itselleni tärkeän kohdan useimmiten kirjasta ylös aloituksen lisäksi. Nyt olen viimeisten kirjojen kohdalla alkanut kirjoitella myös loppulauseita. Olikohan se sinun blogikirjoituksesi, jossa sain herätyksen tähän asiaan. En nyt millään muista, mistä ajatuksen poimin käyttööni. Ihana tapa, lauseisiin on mukava palailla.
Ainakin Satun luetuissa oli juttua näistä alku- ja myös loppulauseista :)
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä: Satuun linkittelinkin, koska alkulauseet nousivat uudelleen mieleeni. Mutta loppulause taitaa olla jo aikaisempaa perua, kun olen kirjoitellut niitä muistiin nyt jonkin aikaa. Tämä on kyllä aina harmillista, ettei muista tarkasti lähdettä. Ihana idea ja loistava tapa.
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta, että muistaa jonkun joskus jossain kirjoittaneen tai kertoneen jotain, mutta ei vain muista, että kuka-mitä-missä-milloin :) Pitäisi ilmeisesti olla aina muistikirja ja kynä käden ulottuvilla.
VastaaPoistaMinustakin tuo idea on ihana, alku-ja loppulauseiden avulla saa jotenkin nivottua kirjan tarinan, kaaren. Vaikka paljon jääkin väliltä pois niin saapahan jonkinlaisen käsityksen.
Kolmonen ja vitonen ovat kyllä hienoja ja houkuttelevia!
VastaaPoistaHyviä alkuja on monenlaisia, mutta eniten sytyn sellaisista joissa hypätään suoraan asiaan, esitetään jokin yllättävä/hätkähdyttävä ajatus tms. Hitaalla kuvailullakin alkava kirja voi tietysti olla huippu, siihen ehkä sitten ihastun vain pikkuisen myöhemmin! :)
Villasukka kirjahyllyssä: Olen yrittänyt tuota muistikirjailua - niitä on monia, pieniä vihkosia. Ongelmia on siinäkin: on kirjanen, muttei kynää; en muista, mihin kirjaan milloinkin kirjoitin; kassi vaihtuu, muistikirja jää toiseen kassiin. Aiai. Kyllä lukevan ja kirjoittavan ihmisen elämä on haasteellista ;)
VastaaPoistaSatu: Ihan totta, kuvailevat aloitus antaa aikaa ehkä asettua ja päästä kirjaan sisään hitaasti nopean rytinäalun jälkeen. Viimeksi mainittu tempaisee heti lukijan mukaansa.