Lasten Linnoitus: Tuula Kallioniemi sai kirjallisuuden valtion palkinnon

Lasten linnoituksen viimeisellä viikolla voidaan hihkaista riemunkiljahdus ja ylpeänä nostaa esiin vielä yksi kirjailija ennen Lasten linnoituksen päätöstä. Tuula Kallioniemi tunnetaan lukuisista lasten keskuudessa suuren suosion saaneista kirjasarjoista. Riemunkiljahdus sen sijaan liittyy tämän viikon maanantaina julkaistuun Kirjallisuuden valtion palkintoon.

Pitkän tauon jälkeen valtionpalkinnon sai lasten- ja nuortenkirjailija Tuula Kallioniemi. Edellisestä lastenkirjallisuuteen kohdistuneesta palkinnosta onkin ehtinyt kulua jo 20 vuotta. Suuruudeltaan 15 000 euron arvoiset palkinnot jakoi kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki.

Palkintoraadin perusteluissa todetaan seuraavaa (kursivoidut kohdat lisätty tässä blogissa olevaan tekstiin):

"Tuula Kallioniemi (s. 1951) kirjoittaa lapsille ja nuorille suurella sydämellä ja laajalla tunnerekisterillä. Hänen monipuolinen ja laaja tuotantonsa kattaa lähes kaikki lasten- ja nuortenkirjallisuuden lajityypit.

Kallioniemi on ansioitunut kotimaisen lastenkirjallisuuden kehittäjänä. Hänen tavaramerkkejään ovat naseva dialogi, tilannekomiikka ja jäljittelemätön kallioniemeläinen huumori. Hänen kirjojaan on ilo lukea ääneen, mikä takaa niiden suosion lasten ja aikuisten keskuudessa.

Tuula Kallioniemi on tehnyt kunnianhimoisia kokeiluja lasten ja nuorten lyhytproosan alueella ja madaltanut etenkin poikien kynnystä tarttua kirjaan. Lukuharrastustaan aloittelevat lapset ja varhaisnuoret tuntevat hyvin hänen kirjasarjansa, joissa seikkailevat Karoliina, Totti ja Tiitus, Konsta, Reuhurinteen alakoululaiset sekä Tossavaisen veljekset. Kallioniemi seuraa virkeästi lasten- ja nuortenkirjallisuuden trendejä, mutta rohkenee myös kyseenalaistaa niitä.

Suvaitsevaisuus laajasti tulkittuna on tunnusomaista Tuula Kallioniemen koko tuotannolle. Erityisesti 2000-luvulla hän on tehnyt tärkeää ruohonjuuritason asennemuokkausta kuvatessaan adoptiolapsia, maahanmuuttajia ja erilaisia oppijoita päiväkoti- ja koulumaailmassa.

Kallioniemi kirjoittaa usein lapsen arkeen liittyvistä ja vaikeiksi mielletyistä aiheista. Hänellä on poikkeuksellisen herkät anturit myötäelää lapsen ja nuoren elämän erilaisia kipupisteitä. Kallioniemen kirjallinen resepti lasten ja nuorten pahoinvointia vastaan koostuu eri sukupolvien luontevasta yhdessäolosta ja kiireettömästä elämäntavasta.

Kirjailijan työnsä ohella Tuula Kallioniemi on suomentanut lasten- ja nuortenkirjoja sekä osallistunut erilaisiin oppikirja- ja aapistyöryhmiin. Hänen teoksiaan on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, viroksi ja saksaksi."

(Valtionneuvoston tiedote,  Opetus- ja kulttuuriministeriö 7.5.2012 13.00.)

Onnittelut Tuula Kallioniemelle!

Tuula Kallioniemen teoksia Valkoisen Kirahvin hyppysissä:

Oma suosikkini Tuula Kallioniemeltä on pitkään ollut Konsta-sarja. Moni onkin aloitellut koulutietään Konstan matkassa. Parille ensimmäiselle vuodelle on olemassa aivan omat kirjansa, jotka ovat soveltuneet erityisen hyvin ääneenluettaviksi koulutaipaleensa alkuvaiheessa oleville. Palkintoraadin mainitsema suvaitsevuus on vahvasti läsnä. Ylipäätään Konstan kanssa on voinut käydä turvallisessa ja myönteisessä valossa monia kouluun liittyviä asioita läpi. Ihana sarja, joka on monelta jäänyt ehkä unholaankin. Ei mikään lällysarja eli sopii myös pojille!

Ehdotonta humoristista Kallioniemeä edustaa Karoliina-sarja. Karoliina on päähenkilönä räväkkä ja rikkoo peppimäisellä energiallaan sitä kiltin tytön roolia, jota niin monissa tyttökirjoissa tarjoillaan. Karoliina-sarjan avaus Karoliina ja lentävä reppu on esitelty blogissa täällä.

Uusimmat sarjan osat suuntaavat yleispätevästi varsin monia lapsia koskettavaan eläinbuumiin, sillä koirat nousevat tärkeään rooliin. Konsta-kirjat toimivat parhaiten ehkä ääneenluettuina, mutta Karoliina-kirjat ovat aloittelevien lukijoiden suosiossa. Dialogi on lyhyttä ja nasevaa, lauseet sopivan mittaisia ja kirjan ulkoasu kuvituksineen tukee lukijaa mukavasti. Juuri sellainen kirjasarja, että aloitteleva lukijakin saa selvän siitä, mitä tapahtuu. Huumoria on niin, että aikuistakin naurattaa.

Itselleni edellisiä vieraammaksi sen sijaan on jäänyt ikisuosikki Reuhurinteen ala-aste, josta aivan äskettäin on tullut uusi Kaahailua ja kepposia (Otava 2011). Kirja on vielä minulla lukematta, mutta jonossa kylläkin, joten ehkä tästä kuullaan vielä lisää.

Tuula Kallioniemi tunnetaan myös oppikirjatekijänä ja kääntäjänä. Mainittava on huumorisarja, joka sai minut aikoinaan ulvahtelemaan naurusta. Kysymyksessä on Kallioniemen suomentama,  Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin kirjoittama Lasse-sarja. Nämä kirjat meinattiin viedä käsistä: niin moni halusi tietää, miten Lassen käy Sofien kanssa.

Hieman vanhemmille lukijoille soveltuva sarja Pätkämäen toivot sisältää huumorin ja poikaenergian lisäksi jännitystä ja sekkailua. En tiedä, mistä johtuu se, että tämä sarja ei oikein ole minun kokemusteni mukaan löytänyt lukijakuntaansa. Johtuneeko sitten kannen suunnittelusta vai mistä. Kirjat ovat nimittäin hauskoja ja varsin juonivetoisia. Toivoisinkin tämän sarjan saavan oman lukijakuntansa. Ehkä teillä muilla on tästä enemmän kokemuksia?

Kiinnostava uudehko aluevaltaus Kallioniemeltä on puolestaan sarjakuvamainen teos Valopäiden valtakunta, josta voi lukea arvostelun täältä ja täältä. Kysymyksessä on scifiaineksia sisältävä helppolukuinen sarjakuvaromaani.

Yhteistyö kuvittaja Jii Roikosen kanssa on jatkunut Pätkämäen toivoista tähän sarjaan.

Lopuksi nostan vielä kaksi itselleni mieluista Tuula Kallioniemen teosta esille. Toisin kuin edelläolevat nämä kirjat eivät kuulu sarjoihin vaan ovat irrallisia kirjoja. Olisikin kiinnostava tietää, miten lapsilukijat löytävät kirjat, jotka eivät ole sarjakirjoja. Näyttää nimittäin siltä, että yhä enemmän lapset ja heille kirjoja ostavat aikuiset ovat kiinni sarjoissa. Helppoa onkin ostaa joka joulu se uusin sarjaan kuuluva kirja. 

Aivan huippukirja on Nikolai kärpäsen ihmeellinen talvi (Otava 2004). Kaikki alkaa pilkkihaalarin taskun toukkapurkista ulos pörähtävästä kärpäsparvesta, joista yksi joutuu koulureppuun ja sieltä seikkailuihin. Kärpäsen näkökulma on hauska ja oivaltava. Sen kautta monet arjen pulmat näyttäytyvät humoristisessa valossa. Hieno kirja, joka on jäänyt mielestäni vähäiselle huomiolle.  

Toinen pojille sopiva kirja on Rottaklaani (Otava 2008). Käykää lukemassa erinomainen arvio kirjasta Sivupiiristä, joka muuten on aivan erinomainen, kirjaston ylläpitämä nuortenkirjojen ja nuorten lukijoiden kohtauspaikka.