Toukokuun tuulissa

Toukokuu on päättymässä. On aika katsahtaa kevääseen ennen kuin pyrähdetään kesään. Aurinko on houkutellut ihailemaan kevättä. Siksi huhti- ja toukokuu ovatkin olleet melko vähäkirjaisia. Toisaalta tämän blogin vahvuuksia eivät ole missään vaiheessa olleet nopeus ja suuret kirjapinot. Taidan olla enemmän slow-reader. Siis kiireettömästi on luettu laadullisesti sellaista kirjallisuutta, joka tuntuu soveltuvan tähän hetkeen.

Kun nyt katsahdan kirjallisten kavioideni kevääseen, huomaan lukeneeni monia uutuuskirjoja.  Tammikuussa poimin kevään uutuuksista listanja ilokseni huomaan, että moni  näistä on päätynyt luettavaksi: kotimaisista poiminnoista olen lukenut puolet ja käännetyistäkin suurimman osan. Moni kirjoista odottelee yöpöydällä ja toisaalta monta hyvää kirjaa jää vielä kesään ja syksyynkin. Uutuuskirjojen joukossa on ollut todellisia helmiä.

Kun nyt katselen kevään tekstejä ja  sitä, mikä on ilahduttanut myös teitä lukijoita, huomaan ilokseni toukokuun kirjoihin liittyvien tekstien komeilevan luetuimpien kirjoitusten joukossa.

Jennifer Eganin Aika suuri hämäys -kirjan luin hetimmiten kirjan ilmestymisen jälkeen. Olin kiinnittänyt kirjaan huomiota kustantajan esittelyn perusteella ja nimennyt kirjan niiden uusien kirjailijoiden joukkoon, joihin halusin kevään aikana tutustua. Eganin kirja oli monitahoinen ja kiinnostava. Kirja on nyt laajalti esillä blogimaailmassa, ja moni on kirjaan kevään aikana tarttunut.

Toinenkin itselleni uusi kirjailija on kiinnostanut tässä kuussa teitä, lukijoita. Maria Thurtcshaninoffin Helsingin alla on kirja, joka oli ehdottomasti kevään lukulistalla. Olin katsonut kirjailijan teosta kaihoten ruotsinkielisenä versiona ja silloin merkinnyt kirjan mieleeni. Oli mukava tarttua uuteen käännökseen.

Rosa Liksomin Hytti nro 6:n luin osana NÖF-haastetta (so. Nöbelista-öh-Finlandiaan -haaste, jossa yritän tuskastuttavan hitaalla vauhdilla, olen huomannut, pureutua palkittuihin kirjoihin). Liksom oli minulle lukemistoa laajentava kokemus. Näitä pitää olla, ajattelen. Kirjoja, jotka vievät lukijana myös sellaisten tekstien pariin, joihin en olisi ennalta arvannut ihastuvani.

Hieman yllättäen Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus on noussut toukokuun tekstien ja kevätkirjojen joukkoon. On aina hauskaa, kun jokin aikaisemmin luettu kirja putkahtaa lukijoiden lukemaksi. Blogimaailma on muutoin joskus valitettavankin nopeatempoinen ja kirjoitukset tuntuvat toisinaan hautautuvan unohduksiin luvattoman nopeasti. Adichien kirja on sellainen, että jos pitäisi suositella yksi kesäkirja, se olisi ehkä tämä. Luin kirjan vuosi sitten helmikuussa ja kirja nostatti villat pystyyn vähän samaan tapaan kuin tänä vuonna Katja Ketun Kätilö.

Huhti-toukokuussa blogissa oli käynnissä lasten- ja nuortenkirjallisuuteen paneutuva Lasten linnoitus -haaste, johon ilahduttavan moni otti osaa. Haasteen päätyttyä olenkin moneen kertaan hämmästellyt sitä upeaa kirjamäärää, jonka yhdessä saimme luettua. Kurkista osallistuneiden kirjavinkkeihin haasteen päätöspostauksessa. Minulle haaste oli ehdottomasti kevään yksi tärkeimmistä blogikohokohdista, mutta sen merkitystä lisäsi entisestään se, miten haasteeseen lähdettiin mukaan ja miten myönteistä palautetta siitä on tullut. Kiitos kuuluu tietenkin tästä kaikille teille!

Uusia lukijoita on tullut kevätkuukausien aikana mukaan. Teidät kaikki toivotan lämpimästi tervetulleiksi mukaan! Enpä olisi vajaa kaksi vuotta sitten uskonut, että joku jaksaisi käydä lueskelemassa höpinöitäni. Jokainen kommentti on minulle tärkeä ja keskustelut ovat olleet melko verkkaisen kirjakevääni sokeri.

Kesän kynnyksellä kurkistan rohkeasti tulevaan. Kesän ensimmäisellä viikolla yritän uskaltautua 24h-haasteeseen, joka on vaikuttanut muutaman blogin perusteella niin hauskalta kokemukselta, etten voi jättää moista kokematta. Palaan tähän piakkoin tarkemmin.

Koska kesän yksi tärkeimmistä asioista on omaehtoisuus ja vapaaehtoisuus ajan, paikan ja tekemisten suhteen, en tänä kesänä julistaudu haasteelliseksi lukijaksi tai kokoa kirjapinoja odottelemaan. Minulla ei ole nyt mitään lukemiseen liittyviä tavoitteita kesän varalle ja se tuntuu hyvältä. Luen joka tapauksessa, mutta mitä, sen näyttävät kesän tuulet. Merta ja meren välkettä teille kaikille kesäkuun ensiaskeliin!

Ajankohtaista musiikkia.