Paikka: Savonlinna
Aika: kesä
Syy: Ei ainakeen ooppera
Kirjasto netissä: Savonlinnan kirjasto
Hilijoo vai kovvoo? huomasin miettiväni, kun astelin Savonlinnan kirjaston ovelle eräänä sateisena päivänä kesäkuussa. Nytkytin epätoivoisesti oven ripaa - LUKOSSA. Pienessä kyltissä luki onneksi, että avataan klo 11.
KELLO 11? Jopas jotakin, mietin tuohtuneena, sillä kengän kärjet olivat märät, samoin hameen helmat. Kaipasin sitä paitsi sanomalehden kahinaa aamuuni.
Ei hätä ole tämän näköinen. Savonlinna on pullollaan kahviloita. Niinpä putkahdin mukavasti leivoskahville heti aamutuimaan ja annoin sateen sataa maahan saakka. Mustikkaleivosta ja maitokahvia sanomalehtien äärellä.
Sitten kirjastoon!
Hilijoo. Se oli selvä heti, kun astuin kirjaston ovesta sisään. Sateenvarjo naulakkoon ja hiippailin hyllyjen väliin kamerani kanssa. Muutamia asiakkaita oli uskaltautunut uhmailemaan sadesäätä. Savonlinnan kirjasto vaikutti vanhanajan kirjastolta, jossa on lupa olla hiljaa, haahuta hyllyjen välissä ja antaa ajan kadota. Ei siis Entressen tai Sellon kaltainen nuorten kokoontumispaikka tai erilaisten palvelujen tarjoaja.
Minä pidän molemmanlaisista kirjastoista. Niistä moderneista, jonne mennään viettämään aikaa. Joissa on kahvilassa mahdollista selailla kirjoja ja lehtiä, ja kaikenlaista toimintaa kirjojen lisäksi. Jonne nuoret ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat ja jossa henkilökunta kulkee aallon harjalla ja on uudistusmyönteistä.
Sitten pidän näistä, voisiko sanoa vanhemman ajan kirjastoista, joissa on usein aivan oma tunnelmansa. Savonlinnan kirjastossa tuntui uinailevan juuri tämänkaltainen lukurauha. Ihmiset olivat hyllyjen välissä ja pöytien ääressä omissa oloissaan. Minäkin tulin viettäneeksi kirjastossa paljon kauemmin kuin olin ensin ajatellut.
Kun menen aivan uuteen kirjastoon, otan ensin tuntumaa. Etsin uutuushyllyt ja palautuskärryt, hahmotan missä on mitäkin. Kierrän kirjastoissa peruskokoelman sillä ajatuksella, että jos minulla olisi kirjastokortti, mitä lainaisin. Onko tärppikirjoja esillä? Onko uusia kirjoja? Onko poistettu tehokkaasti niin, että hyllyt näyttävät houkuttelevilta? Mitä on palautettujen kärryssä? Entäpä lastenkirjojen kokelma? Onko nuoret huomioitu? Millainen lehtiosasto? Jäisinkö oleilemaan? Miten henkilökunta kohtaa kirjstoon tulevan asiakkaan?
Savonlinnan kirjastossa oli nostettu esiin kotiseudun antia. Se onkin viisasta, kun Oopperajuhlat saavat kansan valtaamaan savolaiskaupungin kadut kesäisin. Ehkä moni poikkeaa myös kirjastoon?
Käyntini aikana kirjastossa oli oma pöytänsä Etelä-Savolaisille kirjailijoiden teoksille. Tästä pöydästä olisin kaapannut lainaan useamman teoksen.
Kuka on eteläsavolainen kirjailija? Eipä olisi suoralta kädeltä osannut välttämättä yhdistää. Jos asia kiinnostaa, aivan loistava lista eteläsavolaisista kirjailijoista löytyy Mikkelin kirjaston sivuilta, jossa on myös kerrottu jokaisesta kirjailijasta ja siitä, miten savolaisuus näkyy hänen tuotannossaan.
Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut ja Se on sitten kevät tekivät minuun aikoinaan vaikutuksen ja lukulistallani killuu edelleen myös Helena Ruuskan elämäkerta Marja-Liisa Vartiosta. Kirjasta on kirjoittanut aivan loistavan jutu Täällä toisen tähden alla-blogin Jaana. Ehkä otankin syksyyn yhden kirjailijan teoksen.
Mikkelin kirjaston sivuilla kerrotaan Marja-Liisa Vartiosta seuraavaa:
"Savonlinnassa syntynyt Marja-Liisa Vartio ennätti lyhyen ja kiihkeän uransa aikana kirjoittaa laajan tuotannon runoja ja proosaa. Hänen sanansa nousevat arjesta ja alitajunnasta, unista, toiveista ja peloista. Vartio oli 1950-luvun johtavia modernisteja ja häntä on luonnehdittu näkijäksi ja suomalaisen proosan uudistajaksi." (Mikkelin kirjasto.)
Kannattaa kurkistella kirjailijoiden tietopankit, sillä ne sisältävät mukavasti tietoa eri kirjailijoista. Marja-Liisa Vartiosta lisää täällä.
Kun etsiskelin visiittini päätteeksi lisätietoa kirjastosta ja Savonlinnan kirjastotilanteesta selvisi, että Savonlinnaan on tulossa aivan tuliterä kirjasto vuoden päästä syksyllä. Rakennustyöt ovat jo käynnissä ja uuden kirjaston rakennushanketta voi seurata kirjaston ylläpitämässä blogissa täällä.
Voi vain kuvitella, miten innokkaasti uuteen kirjastoon suhtaudutaan. Nykykirjastossakin on ollut tarjolla Vauvojen runokylpylää ja Lukevien lomalaisten lukukisaa koululaisille. Sitä paitsi taitaa olla, että vuoden päästä syksyllä avattava kirjasto muistuttaa kirjastona espoolaiskirjastoja: "Esimerkiksi lehtilukusali ja kahvila tulevat samaan tilaan. Sisustuksessa tosin on siirrettäviä elementtejä ja tilojen käyttö luultavasti vaihtelee vuosien myötä, arvelee Savonlinnan kirjastotoimenjohtaja Tapani Boman." (Ylen uutiset, 30.3.2012.)
Ensi vuonna pääsemmekin Savonlinnassa uuteen kirjastoon. Ensi kertaan!
Tiesittekös muuten, että Savonlinnalaisia kirjailijoita ovat Marja-Liisa Vartion lisäksi Joel Lehtonen ja Esa Sariola. Kolmisenkymmentä savonlinnalaista kirjailijaa voi käydä kurkistamassa LehtoNetistä.
.
Olen lukenut Esa Sariolaa innolla, mutta se oli paljon, paljon ennen blogia. Myös Marja-Liisa Vartiota on kirjastossani.
VastaaPoistaOlen asunut Kerimäellä pari vuotta lapsena eli aloitin siellä kouluni. Kymmenien vuosien jälkeen löysin erään oopperajuhlan jälkeen parhaan ystäväni, ikätoverini, joka menehtyi tänä vuonna syöpään.
Isoäitini äidin hauta on Kerimäellä. Savonlinna on minulle aina se kesäkaupunki, jonne menen paitsi oopperan, myös monenlaisten muistojen takia.
Tänä vuonna on Savonlinnan Oopperan satavuotisjuhla, joten lienee kirjastossakin kävijöitä, mikäli he oopperariennoiltaan ennättävät. Mekin asumme hotellissa kaksi yötä, mutta aika ei meinaa millään riittää, sillä musiikin lisäksi huimat ruokapaikat sekä ihanan savolaiskansainvälinen tori vievät paljon aikaa.
Tiesithän, että Säynätsalon Aalto-kirjasto on hyvin kuuluisa ja sitä käyvät turistit ympäri maailmaa ihailemassa.
Tervehdys Rantasalmen kirjaston kirjallisuusblogista. Aika mielenkiintoista luettavaa tuo arvioisi naapurikunnan kirjastosta:) Laitoin linkin blogiin (lukupeto.blogspot.com)
VastaaPoistaLeena: Kiitos ihanasta kommentistasi! Minulle Etelä-Savo on jäänyt aika tuntemattomaksi, mutta niillä muutamalla kesävisiitillä olen nauttinut Savonlinnan ja Punkaharjun maisemista. Kuljeskelenkin aikalailla turistin silmin, kun katuja tallailen.
VastaaPoistaSäynätsalon kirjastossa en ole käynyt koskaan. Ehkä jonakin päivänä eksyn sinnekin! Kiitos vinkistä!
Jenni Kyllönen-Peltoniemi: Kiitos kommentistasi ja tervetuloa! Täytyypäs tulla käväisemään vastavisiitille! Millainen kirjasto siellä Rantasalmella on?
Rantsussa on tietysti mahtava kirjasto täällä :D:D Kuulumme samaan hallinnolliseen organisaatioon Joroisten ja Juvan kirjastojen kanssa ja meillä on yhteinen kirjastoauto Jasso. 2013 alusta uusi sopimus muuttaa vielä nimemmekin Toenperän kirjastoksi.
VastaaPoistaJoten lämpimästi tervetuloa Toenperrään!
Jenni Kyllönen-Peltoniemi: Olisipas hauska tulla piipahtamaan. On aina kiinnostavaa putkahtaa kaupungissa kirjastoon, vaikka se herättää joskus muissa ihmisissä kummeksuntaa. Ja tuo Toenperä on kyllä ihan oivallinen nimitys. Mukavaa kesää kaikille Rantsuun!
VastaaPoistaMinustakin on hauskaa piipahdella vieraisiin kirjastoihin, mutta ammatillinen identiteetti tekee siitä vähän ärsäriä. Tuntuu siltä, ettei voi esittää ihan vaan asiakasta ja olla palveltavana ;) Se onkin tän työn inhoja varjopuolia: kirjastoon ei enää vapaa-ajalla oikein voi mennä...
VastaaPoistaJenni: Näinhän se on, ammatillisuus iskee ja kulkee mukana. Auttaisiko naamioituminen? Ajatus herätti minussa ainakin aika hauskan ajatuksen siitä, miten katsastaa omaa alaa jostakin muusa näkökulmasta draamailun avulla. Hih :D
VastaaPoistaKäytiin lasten kanssa joskus nauttimassa Savonlinnan kirjaston käsienpesutarjonnasta (noin hienosti sanoen). Eilen juuri ajoimme Savonlinnan ohi, ja mainitsin, että tuolla on kirjasto, sattuipa kivasti esittelysi =)
VastaaPoistaJännää, että en ole ollut yhtään selvillä savonlinnalaisista kirjailijoista, vaikka asuinkin 20 vuotta siinä ihan vieressä. Ehkä syynä onkin se, että Savonlinna on Savoa ja itseäni en savolaiseksi miellä sitten millään. Vartiota olen kyllä lukenut ja nyt kun mietin, että lieneekö ihastukseeni syynä se, että juuret ovat niin lähellä.
Savonlinnassahan näytti olevan kiva divari siinä sillan jälkeen. Oletko käynyt siellä?
Mari A: Se on kyllä ihan totta, että lähellä olevat kohteet jäävät aivan liian helposti koluamatta. Näin huomaan hyvin usein Helsingissäkin. En käynyt divarissa, harmi! Oli todella sateinen päivä (siksi ei tullut oikein maisemakuviakaan tähän), ja en vaellellut aivan niin laajasti kuin olin ajatellut ensin. Mukavaa, että ensi kerralla on jotakin, mitä odottaa uuden kirjaston lisäksi!
VastaaPoista