23. huhtikuuta 2013

Top Ten Tuesday: Lukeminen on yhteinen juttu!


TOP TEN TUESDAY: 10 epätilastollista faktaa lukemisesta

Salla Savolaisen kuvitusta kirjasta Hurraa!  Helsinki


Lukuviikolla Lukukeskuksen sivuilla on esitelty kymmenen faktaa lukemisesta. Faktat on perusteltu tutkimuksilla. Faktat ovat melko surullista luettavaa. Jäinkin miettimään, ovatko asiat näin pahassa jamassa ja kuinka paljon tilastot lopulta kertovat siitä, missä lukemisessa mennään:


1. Suomalaiset ovat lukukansaa – vielä

2. Lasten lukeminen sujuu, muttei maistu

3. Nuorten asenne lukemiseen käy kielteisemmäksi

4. Kymmenen tuhatta erinomaista, viisi tuhatta heikkoa lukijaa

5. Lukutaito on tasaista ja tasokasta

6. Poikien lukutaito jää koko ajan jälkeen tyttöjen tasosta

7. Luottamus lukutaitoon luodaan kotona

8. Varhainen lukeminen auttaa merkittävästi lukutaitoa

9. Suomalaiset hankkivat kirjat kirjastosta

10. Suomessa tuetaan heikosti lukemisen edistämistä



Käytännössä tilanne vaikuttaisi olevan edellä olevia faktoja positiivisempi, onneksi. Kirjoittelin ajatuksia lukemisesta ylös tilastollisia faktoja lukiessani ja huomasin, että vastateesit alkoivat muotoutua.

Vaikka ymmärrän syyt näiden tilastollisten faktojen julkaisemiseksi, en ole varma siitä, onko Lukuviikko se oikea kohta. Toivoisin tilastojen rinnalle myös käytöntöä. Positiivista huomiota asioista, jotka ovat hyvin. Tilastojen valossa moni asia näyttää toisenlaiselta kuin käytännössä. 

Tässä siis Lukemisen 10 epätieteellistä faktaa (kokemusta ja syvää tuntumaa käytännöstä):

1. Lapset lukevat mielellään.  Kun lukemiseen varataan riittävästi aikaa, lapsilla on mallinaan lukevia aikuisia ja sopivaa luettavaa, lukeminen alkaa soljua jossakin vaiheessa kuin itsestään. Toisilla tie voi olla mutkikkaampi kuin toisilla. Toisinaan kestää pitkään ennen kuin kirkastuu. Tarinamaailma jättää vain harvat kylmäksi. Innostavaa ilmapiiriä ei voi vähätellä.  Mistä lisää resursseja, jotta kirjailijoiden, koulujen sekä kirjastojen yhteistyötä voitaisiin lisätä? 

2. Lukeminen maistuu, kun tukena on lukijoiden yhteisö. Väitän, että lukevalla yhteisöllä on merkitystä Sillä, miten kirjoihin ja lukemiseen suhtaudutaan. Olen ilokseni saanut työskennellä useita vuosia innostavassa ja lukevassa ilmapiirissä sekä huomannut, että rakkaus kirjoihin syntyy, kun tulta ruokitaan. 

Kirjallisuustunneilla kaikuvat useimmiten JES!-huudot, kun kirjan saa valita itse ja lukeminen on yhteisöllistä. Parasta on, kun kirjat alkavat kulkea lukijoilta kädestä käteen ilman, että niitä ehditään palauttamaan kirjastoon. Mielestäni tämä on merkki innosta ja sopivista kirjoista. Siitä, että yhteisössä on hienoa suositella hyväksi koettuja lukukokemuksia muillekin. Ei muuten ole noloa lukea ja olla siitä innoissaan!

Lukeminen on yhä enemmän pop. Minä uskon siihen, että lukemisen uusi tuleminen on lähitulevaisuutta.

Mikä auttaisi kirjallisuuden aseman korostamista ja nostamista? Millaiset imagokamppanjat toisivat ihmisä entisestään lukemisen äärelle? Miten tällaisten asioiden tuottavuutta ja arvoa yhteiskunnassamme mitataan ja arvostetaan? Miten se näkyy käytännössä?

3. Perheen mallia ylikorostetaan. Tilastojen äärellä tulisi muistaa, että tutkimukset antavat osviittaa, ne eivät osoita useinkaan totuutta. Pitäisi miettiä myös sitä, mikä on muuttunut, kun perheissä lukemiseen on vähemmän aikaa tai lukeminen ei kuulu ajanviettotapoihin. 

Moni lapsi ja nuori ponnistaa tarinamaailmaan perheestä, jossa ei ole lainkaan kirjoja. Kuinka hyvin tilastoissa näkyvät maahanmuuttajataustaisten perheiden lisääntyminen ja se, että monessa kulttuurissa lukeminen on eri roolissa? Kovin kauan ei ole siitäkään, kun meilläkin ajateltiin lukemisen olevan ajan haaskausta. Niinpä voisi ajatella, että lukemiseen on nykyään sosiaalisesti lupa. On sopivaa käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan. Vai onko?

Olisi surullista ajatella, että vain niissä perheissä, joissa kirjoja on  hyllymetreittäin ja kirjat kuuluvat luonnollisena osana arkeen, olisi mahdollista kasvaa lukijaksi. Onneksi näin ei tarvitse olla. Meillä on kattavat kirjastot - kirjoja ei tarvitse omistaa, kunhan löytää tiensä kirjastoon. Lisäksi meillä on osaava koululaitos ja opettajat. Sitä paitsi on lukuisia lapsia, jotka eivät lue, vaikka vanhemmat ovat työnsä puolesta kirja-alalla. 

Lukeminen ei onneksi ole pelkästään opittua tai geneettistä. Kuka tahansa voi päästä tarinamaailmaan.

4. Nuoretkin lukevat. Ja toisaalta, jos on lukenut lapsena, ei ole hengenvaarallista, jos lukemiseen tulee suvantoja. Lukemiseen voi palata. Moni meistä tunnistaa ajan, jolloin lukeminen on jäänyt taka-alalle. Jos kirjoihin on lapsena muodostunut suhde, ja hyviä kirjoja on tarjolla kaikissa ikävaiheissa, ei lukeminen jää kokonaan. Aina voi palata. 

Sitä paitsi monissa kirjastoissa on osattu asettua nuorten elämään tarjoamalla muutakin kuin kirjoja. Esimerkiksi Helsingissä järjestettyjen KU-MU-KI -vinkkausten tehoa ei voi vähätellä. Moni nuori varmasti tarttuisi kirjaan, kun kirjallisuutta esiteltäisiin ja tuotaisiin lähemmäksi heidän maailmaansa. Hyvä tarina ei kaihda ikää, mutta miten ohjata tarinan äärelle ilman tuputtamista?

5. Lukeminen on muutakin kuin lukutaitoa. Tärkeintä on tarina. Heikko lukijakin voi nauttia tarinasta, vaikka itse lukeminen olisi työlästä. Tärkeää on löytää sopivaa luettavaa tai lukea yhdessä. Varsinkin lukemisen alkuvaiheeseen ja suomen kieltä vasta opetteleville tarvittaisiin uutta, laadukasta ja monipuolisia kirjallisuutta lisää. 

6. Pojat lukevat usein erilaisia kirjoja kuin tytöt. Liian suurta kuilua sukupuolten välille ei pitäisi rakentaa. Se on sitä paitsi nykyisin jo vähän passé. 

Kyse on usein kirjojen ulkoasusta. Moni kirja on ulkoasultaan sellainen, että joko pojat tai tytöt sitä karttavat. Kustantajien pitäisikin kiinnittää huomiota siihen, millainen on lasten- ja nuortenkirjan ulkoasu. Satsausta lasten- ja nuortenkirjallisuuteen ja lisää painoksia hyvistä kirjoista! Liian tarkka kohdeyleisön rajaaminen ei ole kenenkään etu. Sama pätee ikäsuosituksiin kirjojen kansissa. Hyvä kirja kestää aikaa, ja kirjan ikää tulisi lyhentämisen sijaan pidentää.

7. Koulukirjastoista pitäisi säätää laissa. Jokaisessa koulussa pitäisi olla kunnollinen ja monipuolinen koulukirjasto. Yleinen kirjasto ei kata kaikkia koulualueita tasapuolisesti eikä kunnilla ole mahdollisuutta kustantaa kouluille matkalippuja kirjastoon. Koulukirjasto toimii tiedonhaun, kirjaston käytön ja kirjallisuuden opetuksen aarreaittana. Monessa maassa tämä asia on aivan toisella tolalla kuin meillä Suomessa. Toivoisinkin, että meillä ymmärrettäisiin koulujen arvo sen sijaan, että aina parjattaisiin opetusta ja sen puutetta. Olemattomilla resursseilla järjestetään varsin laadukasta opetusta. Pahimmat nurisijat eivät usein tiedä, mistä puhuvat vaan peilaavat koulutraumojaan. 

Monelle lapselle koulu on portti lukemisen maailmaan.

8. Suomalaiset kirjailijat kirjoittavat laadukasta ja monipuolista kirjallisuutta. Lapsille ja nuorille on kirjojen saralla ilahduttavan rikasta tarjontaa. Kenenkään ei tarvitse kyyristyä epätoivon olotiloihin vain siksi, että ei olisi luettavaa. 

Toinen asia onkin se, arvostetaanko tätä laadukasta kirjallisuutta riittävästi.

9. Suomessa on loistava yleinen kirjasto, josta jokaisen kansalaisen tulisi olla ylpeä. Kirjasto on koulukirjaston ja koulun lisäksi yksi merkittävimmistä asioista, jotka mahdollistavat tasa-arvoisuuden kirjojen ja lukemisen äärelle pääsemisessä. Kirjastossa  voi asioida ja saada palvelua kuka tahansa tuloihin, perhetaustaan ja koulutukseen katsomatta. Lisäksi kirjasto tarjoaa monenkielistä kirjallisuutta niille, jotka eivät äidinkielenään puhu suomea. 

Kirjasto on myös monelle nuorelle tärkeä kohtaamispaikka. Niinpä kirjastot ovat avainasemassa myös nuorten lukemisessa. Kirjastojen henkilökunta tekee arvokasta työtä lasten ja nuorten lukemisen puolesta.

10. Lukeminen on tärkeä asia. Aina kun puhumme lukemisen puutteista ja vähäisyydestä, luomme puheellamme kulttuuria, joka lannistaa. On tietenkin tärkeää, että myös ne jotka eivät lue, saataisiin kirjojen äärelle.  Negatiivisuus luo kuitenkin ympärilleen negaatiota, jota on vaikea katkaista. Negatiivinen uutisointi voi vaikuttaa kielteisesti myös niihin, jotka lukevat ja kokevat olevansa tästä syystä marginaalissa. 

Koskaan ei pitäisi unohtaa niitä, jotka jo lukevat ja tekevät. Se on vähän sama kuin motkottaa myöhästymisestä niille, jotka ovat saapuneet ajoissa. Metsään menee! 

Sen sijaan, että toitotetaan huonoa opetusta ja olosuhteita, tulisi toimia tilanteen parantamiseksi, kohdentaa paremmin resursseja ja luoda menetelmiä, jotka tukevat olemassaolevien mallien säiälymistä ja kehittämistä.  Tämä edellyttää asian tiedostamista erityisesti päättävillä tahoilla. Missä ovat resurssit, joilla asioihin tartutaan?

Jos lasten- ja nuortenkirjallisuus on edelleen marginaalissa esimerkiksi yliopistoissa, valtakunnanlehdistössä ja ylimmissä tahoissa, on selvää, ettei kentällä voida yksin tilannetta muuttaa.



Quentin Blaken kuvitusta kirjasta Suunnattoman suuri krokotiili

Mitä sinä ajattelet?

12 kommenttia:

  1. Hyvin puhuttu! Olen kanssasi aivan samoilla linjoilla. Hyvä pointti oli mm. tuo poikain lukeminen; esim. veljeni ei juuri romaaneihin koske, mutta on lukenut mm. Kolumbuksen matkapäiväkirjoja, paljon Suomen sotahistoriaa ja muuta kiinnostavaa asiaproosaa. Hänen yleissivistyksensä on paikoin parempi kuin omani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähän meni vaahtoamiseksi, mutta sallittakoon se muutoin niin kaupalliseksi käyneessä Kirjan ja ruusun päivässä ;)

      Monilla pojilla se on toiminta ja huumori, joka puree. Turhat kuvaukset ja liirumlaarimit, niiden aika voi tulla sitten myöhemmin, jos silloinkaan. Tosin, ei pidä yleistää. Poikiakin on niin kovin monenmoisia.

      Hyvä pointti tuo lukemisen laaja-alaisuus: helposti ajattelemme lukemiseksi vain kaunokirjallisuuden. Luen itse hävettävän vähän tietokirjallisuutta nykyisin.

      Poista
  2. Ääneenlukeminen on hyvä asia. Sillä aikuinen saa itselleen uuden lapsuuden, kun käy läpi ensin lastenkirjallisuuden klassikot ja sitten modernit lastenkirjat. Sitten voidaankin valita maailmankirjallisuuden helmiä.

    Meillä luettiin ääneen vielä nuorimpien lasten ollessa teini-ikäisiä. Vanhin, silloin yliopistossa kirjallisuutta opiskeleva poika, olisi halunnut, että ääneen lukemista olisi jatkettu, mutta suomenkieliset kirjat loppuivat, kun asuttiin siinä vaiheessa ulkomailla.

    Perheeseen muodostuu lukupiiri. Tämän lisäksi kukin lukee muita kirjoja.
    Koulun kirjallisuudenopetus voi myös toimia hyvin. On opettajia, jotka lukevat lapsille ääneen myös muilla tunneilla, esimerkiksi piirustustunneilla.

    Hyvää Kirjan ja ruusun päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Anna Amnell!

      Tämä onkin tärkeä asia! Mikään ei korvaa niitä läsnäolon hetkiä, joita voi viettää yhdessä hyvän kirjan äärellä jutellen, lähellä ollen ja kuunnellen. Turvaa, yhteisöllisyyttä ja todella, kuten sanot: lukupiiriä parahaimmillaan.

      Ihanaa Kirjan ja ruusun päivää sinulle!

      Poista
  3. Onneksi nykyaikana on paljon upeaa lastenkirjallisuutta, 60 vuotta sitten ei niin ollut. Oli vain harvoja lastenkirjojen tekijöitä ja satutätejä, kuten Anni Swan ja Sakari Topelius, hyviä hekin, mutta kovin vanhanaikaisia. He olivat 1800-luvun ihmisiä. Mutta onneksi sen jälkeen nousi uusi polvi, joka on yhä vain runsastunut..:)))

    Omat lapsenlapseni lukevat paljon, sen olen halunnut jättää perinnöksi heille, rakkauden kirjoihin ja lukemiseen.

    Kiitos postauksesta, Opuscolo.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sanopas muuta! Miten paljon ja laidasta laitaan, jokaiselle löytyy varmasti omansa. Nykytilasta ei voi muuta kuin iloita, iloita ja iloita!

      Voiko arvokkaampaa perintoä ollakaan? Aivan liikutuin tästä ihanasta kommentista, Aili-mummo <333 Kiitos!

      Poista
  4. Monta hyvää kohtaa, esim. 1, 8, 9, 10. Monet opettajat ovat varmasti myös onnistuneet innostamaan lapsia, harmi vain, että huonot puolet usein korostuvat keskustelussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kirjanainen!

      Näinhän se on. Ja kukapa meistä ei kantaisi jotakin kurjaa tarinaa mukanaan. Kai kyse on myös siitä, mitä kerromme tarinoina eteenpäin. Joskus tuntuu, että vaikenemme silloin, kun asiat rullaavat, mutta annas olla jos jokin menee pieleen, siitä kuulee koko kylän väki. Kyllä hyvä kannattaa nostaa hyllylle.

      Poista
  5. Hyvät teesit! :) Minäkin kannatan positiivista lähestymistapaa ja sen korostamista, että tarinoiden maa on avoin kaikille, lukutaidon teknisestä tasosta riippumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähyvä! Positiivisuusbanderollia (karmiva sanahirviö!)heiluttelemaan näiltä osin. Vietin tänään aivan ikimuistoisen hetken lapsien ja kirjojen parissa auringossa. Nämä ovat kuvia, jotka säilön syvälle, syvälle mieleeni!

      Lukeminen on siisti juttu!

      Poista
  6. Olen havahtunut vasta viime aikoina siihen, miten uskomattoman onnellisia saamme olla kirjastojen takia. Kun miettii, mitä kaikkea kirjastosta saa ja kuinka helposti, se tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta. En tiedä vaikutanko ihan hullulta tämän ajatuksen kanssa, kirjastojahan on ollut jo vaikka kuinka pitkään. En kuitenkaan itse ole tajunnut todella arvostaa niitä ennen kuin nyt, vaikka olen ollut kirjastojen uskollinen asiakas siitä lähtien kun opin lukemaan (muistissa ovat vieläkin kotoisat lauantaiset perhereissut Rikhardinkadun kirjastoon ollessani lapsi). Monet kirjastot ovat myös todella kauniita ja ajatuksella suunniteltuja.

    Tästä tulee nyt sellainen olo, että pitäisi melkein kirjoittaa postaus aiheesta enkä muista nyt kirjastopaasaukseltani, mitä ajattelin muiden pointtiesi kohdalla. Sen halusin ainakin sanoa, että todella hyvä ja tärkeä teksti sinulta! En uskalla edes ajatella mitä tapahtuu, jos suomalaisten lukuinnostus tästä vain hupenee hupenemistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on!

      Monesti asioita osaa arvostaa, kun saa välimatkaa. Kun miettii monien maiden kirjasto- tai koulutilannetta, sitä vain hämmästelee mielessään, miten hienosti oikeasti asioita meillä hoidetaan. Moni asia on itsestäänselvyys. Se on minusta jotenkin surullistakin, ettei osata arvostaa niitä asioita, jotka ovat kaikille tarjolla ja "ilmaisia".

      Tärkeä ja hieno kommentti, johon minä lisäisin vielä koulut mukaan. Samat asiat pätevät sielläkin!

      Poista

Mainiota kuulla, mitä sinä ajattelet!
Palautteesta ja osallistumisesta kiittää Valkoinen kirahvi.